Jarmo Saksmanin puhe 20.10.2019 Varissuon kirkossa,  Työväen kirkkopyhässä

Pentinkulman Golgata

Väinö Linnan elämänkerran kirjoittaja, Tampereen yliopiston kirjallisuuden emeritus professori Yrjö Varpio on julkaisussa Sisällissota ja kirkko hahmottanut kirjailijan uskonnolle ja raamatulle antamaa roolia. Varpio näkee, että ne pysyvät Linnalle keskeisemmässä roolissa kuin yleensä ajatellaan. Itse asiassa raamatullinen taustakertomus kulkee kaiken aikaa Täällä Pohjantähden alla -trilogian pinnan alla.

Varpion mukaan esim. keskeiset hahmot kirkkoherra Salpakari ja räätäli Halme ovat romaanin sovinnallisimpia hahmoja omien puoliensa edustajina. Varpio näkee, että Linna käyttää raamatun kärsimysviikon aineksia räätäli Halmetta koskevien tapahtumien kuvauksessa. Halmeen viimeisissä vaiheissa kertaantuvat monia yksityiskohtia myöten Getsemanen tapahtumat.

Vuoden 2018 elokuussa Pentinkulman päivien jälkeisenä sunnuntaina Sovinto 100 -messun päätteeksi Urjalan kunnan ja seurakunnan edustajat laskivat seppeleet sekä valkoisten että punaisten haudoille. Samassa yhteydessä he saivat tietää, että punaisten hautojen vieressä on yksityishauta, jossa lukee Kaarlo Vilho Saxman s. 28.1.1867, k. 1.5.1918.

Pielaveden Saksmanien sukukirjassa kerrotaan Urjalan Pentinkulman opettajasta Karl Wilhelm (Kaarlo Vilho) Saxmanista. Hän ajoi kouluolojen kehittämistä, osallistui innolla paikkakunnan asioihin ja oli Honkolan työväenyhdistyksen voimahahmo. Työväenyhdistyksen perustaman punakaartin kanssa hän joutui erimielisyyksiin.

Punakaartin perustamiskokouksessa hän puhui voimakkaasti aseellista toimintaa vastaan. Hän jättäytyi sivuun kansalaissodasta. Toiminta työväenyh-distyksessä vei hänet teloitettavaksi kansalaissodan jälkiselvittelyissä 1.5.2918. 

 

Kaarlo Saxman on ollut yhtenä esikuvana räätäli Halmeen hahmoon, kuten Linna itse on sanonut.

Tänä syksynä Urjalassa seurakunnan, kunnan, Väinö Linna -seuran ja Pentinkulman päivien toimesta pohditaan, voidaanko Karl Saxmanin hautakivi säilyttää historiallisena muistomerkkinä.

Viime vuosina on laajalti kerrattu sisällissodan tragediaa eri näkökulmista. Oliko niin, että tuona historian ajankohtana suuret pyörät eri laidoilla liikkuivat niin voimakkaasti, että räätäli Halmeen tapaiset demokratiaan uskovat välittäjähahmot murskautuivat niiden rattaisiin?

Kansakunnan eheytyksen työtä on tarvittu siitä lähtien ja tarvitaan edelleen.

   

Jarmo Saksman

************************************

Tiedoksi:

Esityksen tiedot pohjautuvat laajaan julkaisuun Sisällissota ja kirkko 1918. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 212, toim. Ilkka Huhta 2009 (siis jo 10 v. sitten). Julkaisu sisältää laajan symposiumin esitelmät, joissa eturivin historian tutkijat eri osapuolten näkökulmista tarkastelevat kirkon roolia sisällissodan tapahtumissa. Professori Varpiolla on julkaisussa luku Lauri Salpakari ja Väinö Linnan pappiskuva. Kirjoituksessaan Varpio hahmottaa raamatullisia viitteitä Linnan teoksissa. Kirjoituksen viimeisen alaluvun otsikko on räätäli Halmeen kohtaloa kuvaavasti ”Pentinkulman Golgata”. (Mainittakoon, että em. Ilkka Huhta on v. 2010 Kirjapajan kustantamana julkaissut tutkimuksen Papit sisällissodassa 1918.)

Esityksen toinen lähde on Pielaveden Saksmanien sukukirja, jossa sukututkija Raimo Kähkönen kirjoittaa kuvauksen Karl Wilhelm (Kaarlo Vilho) Saxmanin sukujuurista, elämänkaaresta ja kohtalosta.

 

Jutun kuvassa kirkkoherra Timo Kumpunen ja kunnanjohtaja Hannu Maijanen. Kuva: J. Saksman

 

********************************************

Herättäjän päivä Laukkalan kyläkirkossa 

 

Laukkalan Tuuren sottiisin kirkkoilloissa pitkään mukana ollut Ylä-Savon pelimannien voimahahmo ja sanomalehtimies Seppo Kononen kertoo Pielaveden-Keiteleen Sanomissa 20.8.2017 kyläkirkkopyhästä. Kartoitan tässä tapahtuman taustatekijöitä.

"Nuo meijän papit Castren ja Kuoppala väittävät, että teijän suvun kantaisä on ahtaan kirkon lukkari. Teijän pittää perustoo sukuseura, ne sanovat." Jo 50-luvulla vaatturimestari Heikki Saksman puheli tällä tavalla. Hänen agiteerauksensa vaikuttikin aikanaan sukuseuran perustamiseen.

Samat papit Castren ja Kuoppala ohjasivat Yli-Iissä pappina toimineen Esko Jaatisen seppä Högmanin Pielavesi-jäljille. Esko Jaatisen sisar sattui vielä olemaan Heinämäen Rissalan emäntä. 80-90-luvuilla Esko Jaatinen kartoitti Högmanin asuinpaikat Yli-Iissä, Pielavedellä ja Jyväskylässä. Näiden paikkojen edustajat kohtasivat talvisodan aikaan rakennetussa kyläkirkossa 20.8.2017. Kirkkopyhä oli omistettu sepän muiston lisäksi edesmenneille herännäisvaikuttajille Lauri Kokkoselle (syntymästä tulee elokuussa 100v.) ja Viljo Remekselle. Viljo Remeksen hautajaisissa rouva presidentin puoliso Eeva Ahtisaari lupautui kirkkopyhän suojelijaksi.

Mielestäni hyvässä kunnossa säilynyt Laukkalan kyläkirkko kannattaisi säilyttää talonpoikaiskristillisyyden monumenttina. Saksmanit – muiden sukujen mukana - voisivat kerätä taloudellisia ja toiminnallisia verkostoja asian edistämiseksi Pielaveden seurakunnan tukena. Siitä päätellen, että Högman Pielavedeltä käsin haki Kangasniemen lukkarin virkaa, voisi kuvitella että kirkollisena henkilönä hän saattoi tuurata Carl Saxmaniakin. Hehän asuivat Kirkkosaaressa naapureina. Sepän edellisen asunnon hirsiä on Kokkosten kesäasunnon seinissä Pangansalossa. Sepän ensimmäinen asunto Pielavedellä oli Laukkalan Haippolassa.

Rovasti Jarmo Saksman

******************************************************************************************************

"Täyttä kuin Laukkalan kirkossa"

 

Urpo Kokkoselle sattui sama teema kuin ensimmäisessä saarnassa 61 vuotta sitten

 

”Täyttä kuin Laukkalan kirkossa”. Monet pielavetiset lienevät kuulleet vuosikymmenten saatossa jo kylläkseen, miten paikat ovat ahtaat kuin Pielaveden kirkossa. Viime sunnuntaina saatiin kuitenkin kaivattua vaihtelua, kun Herättäjän päivä ja siihen liittyneet seurat vetivät Laukkalan kyläkirkon täpötäyteen väkeä.

Suntion tehtäviin kuuluu laskea jumalanpalvelukseen osallistuneitten pääluku ja niinpä Jani Laukkasellakin oli tarjota heti tarkka luku: 175 henkeä. Kyläpäällikkö Timo Laukkasen valistunut arvaus oli ollut 182. Se kertoo, että laukkalalaisilla on varsin hyvä tuntuma kirkkoonsa, jonka he myös haluavat säilyttää nyt, kun Ylä-Savonkin seurakunnat ovat rahapulassaan ryhtyneet miettimään toimipaikkojensa supistamista.

Messun jälkeisissä körttiseuroissa Pielaveden kunnanvaltuuston puheenjohtaja Risto Nousiainen puhui väkevästi Laukkalan kirkon puolesta ja samat olivat sävelet myös Herättäjän päivän kokonaisuuden rakentaneella Pyhäjärven entisellä kirkkoherralla Jarmo Saksmanilla. Hänen mukaansa ensisijainen vastuu kirkon säilymisestä kirkkona on tietysti seurakunnalla. Vasta sen jälkeen, jos se on mahdotonta, täytyy ryhtyä miettimään esimerkiksi jonkinlaisen säätiön perustamista kirkon ylläpitämiseksi.

Sanotaan, että ihmeelliset ovat Herran tiet. Ihme vai mikä lie ollut, että messussa saarnan pitäneelle rovasti Urpo Kokkoselle sattui lähtökohdaksi samainen Luukkaan evankeliumin 4. luvun teksti, josta hän oli puhunut samaisessa saarnastuolissa ensi esiintymisessään pielavetisten uutena pappina tasan 61 vuotta sitten. Tuossa tekstissä juutalaiset pilkkasivat Jeesusta, joka paransi muita, mutta ei itseään; perimätiedon mukaan Jeesus näet ontui toista jalkaansa, vaikka sitä ei Uudessa testamentissa mainita. Jeesus ei ollut moksiskaan, vaan totesi profeetta Elian kohtaloon viitaten, että ”totisesti kukaan ei ole profeetta omalla maallaan”. Kansa raivostui vastauksesta ja oli valmis syöksemään Jeesuksen vuorelta, mutta tämä ”kulki väkijoukon halki ja jatkoi matkaansa”.

Kokkonen muisteli saarnastuolista leppoisasti kansan kielellä menneitä aikojaan Laukkalassa ja jakoi elämänohjeita myös tämän päivän pielavetisille. ”Te olette Jumalan perheväkeä” hän korosti useampaan otteeseen saarnansa lopuksi.

Kirkkoherra Arto Penttinen toimitti liturgian ja Raamatun tekstit luki takavuosien pielavetinen keihäsjätti Juha Laukkanen. Kanttorina toimineen Laura Ikäheimon urkujen rinnalla ylälehteriltä soivat myös pelimannien viulut, saha, sello ja harmoni.

Messun jälkeisissä körttiseuroissa tuotiin esille erityisesti seppä Jaakko Högmania, jolta heränneitten johtajaksi noussut Paavo Ruotsalainen sai ratkaisevat sanat uskolleen: ” Yhtä sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki: Kristuksen sisällinen tunto”. Seppä oli ollut takomassa useita vuosia Pielavedellä, jossa 1700-luvulla nostettiin runsaasti rautamalmia järvien pohjasta. Eniten Högmanin muistetaan työskennelleen Haippolan talossa. Sinne oli Ruotsalainenkin suunnistanut sieluntuskissaan vuonna 1799. Seppä oli kuitenkin ehtinyt lähteä jatkamaan takomistaan Jyväskylään, jossa Ruotsalainen sitten hänet löysikin ja sai kaivatut vapautuksen sanat.

Loppu onkin sitten körttiläisyyden historiaa. Yli-Iissä Pohjois-Pohjanmaalla syntyneestä seppä Högmanista, jonka sukunimi oli alkuaan Hökkä, puhuivat seuroissa oululainen Sauli Typpö ja jyväskyläläinen Risto Krogerus. muistutettiin, että tällaisia seppähögmaneja – itseoppineita ihmistuntijoita - elää vielä tänäänkin kansan keskuudessa, vaikka viisaus on koulutuksen myötä keskittynyt tänään yliopistoihin ja kaupunkipaikkoihin. Edesmenneen kenttärovasti Viljo Remeksen Matti- poika kertoi yli 90-vuotiaaksi eläneen isänsä moninaisista elämänvaiheista Pielavedeltä Pakistaniin ja takaisin Suomeen. Keiteleläinen Jouko Kokkonen muistutti seuraväkeä, että pelkkä perinteen ja juurien tunteminen ei ihmiselle riitä, vaan jokaisen on etsittävä omakohtaisesti pelastus.

Teksti: Seppo Kononen - Julkaistu Pielavesi-Keitele lehdessä keskiviikkona 23 elokuuta 2017

---