Pielaveden Saksmaneja satavuotiaan Suomen aallokossa


Åke Vallan pienoiselämäkerta on osa valtakunnallista Suomi 100-tiedostoa. Fil.tri Jouko Kokkonen on prof. Martti Häikiön ohjauksessa ollut tuon aineiston keskeinen kokoaja.  
Julkistus tehtiin kunnallisneuvos Paavo O. Saksmanin syntymän satavuotispäivänä. Voisi sanoa, että näiden molempien Saksmanien sukuun kuuluneiden (Åken äiti Inga Saksman) miesten elämä sisältää tyypillisiä asioita itsenäisen Suomen satavuotiaasta historiasta.

Paavon äiti Vaaraslahden Ylä-Räisälän emäntä Hilda Saksman (s.Pulkkinen) muisteli pojan syntymää: "Voi poika parka, synnyit kovaan aikaan. Syntymäpäivänäsi Kuopiossa jo taisteltiin”. Sisällissota oli syttymässä.
 

Åken isä Aappo Valta määrättiin vasta perustetun suojeluskunnan joukkoihin. Isän veljet, työväen aktiiveina, lähtivät punakaartiin. Juuri itsenäistyneeseen Suomeen syntyneet pojat joutuivat elämään isänmaan vuosikymmenten kohtaloissa.

Pientilallisen poikana Åkesta kehittyi voimakastahtoinen, mitä neuvokkain ja kätevin toimija. Vaikeiden 1920- ja 30-lukujen jälkeen Åke lähti Pielaveden miesten mukana jatkosotaan Rukajärvelle. Syttyikö jo siellä hänen kiinnostuksensa saksalaisuuteen? Joka tapauksessa jossakin elämänsä vaiheessa Åke teki työmatkan Itävaltaan (opiskeli kansakoulupohjalta omatoimisesti saksan kieltä).

Tyypillistä suomalaisten 1960-luvun historiaa oli Åken muutto perheineen Ruotsiin. Todisteena Åken kehityksestä metsä- ja kotitalouden töiden monitaitajana ovat kirjan liitteinä olevat sekä ruotsin- että suomenkieliset todistukset. Kansatieteilijä akateemikko Kustaa Vilkunan assistenttinä ollut lehtori, kuvanveistäjä Väinö Komu ihastelee kirjoituksessaan Åken käden ja töiden jälkiä ja kekseliäisyyttä.

Paavo O. Saksmanin elämäntyötä voisi luonnehtia kekkoslaisen eheytysajatuksen toteuttajana kotipitäjänsä puitteissa. Suojeluskuntalaisena kasvaneen tulevan kunnallisneuvoksen kouliintuminen alkoi ankarissa oloissa. Juuri sotaväestä päässyt alikersantti määrättiin kersantiksi ylennettynä, heti talvisodan alkaessa, joukkueen johtajaksi, koska varsinaisen johtajan hermot pettivät.

Talvi- ja jatkosodan kovat ajat hitsasivat Pielaveden nuoret miehet sillä tavalla yhteen, että kovista poliittisista erimielisyyksistä huolimatta sodan jälkeen lähdettiin yhteistä kuntaa yhdessä rakentamaan.

Paavo O. Saksman oli keskeinen neuvottelija eri osapuolten sopimuksia tehtäessä. Mm. asutuslautakunnan puheenjohtajuus teki kotipitäjän hänelle ja hänet kotipitäjäläisille tutuksi. Paavo Saksmanin elämäntyö on Pielavedellä paljon tunnetumpi kuin Åke Vallan.

Ehkä tämä julkistamistapahtuma suvun kahden haaran, Heinämäen ja Jylhän kesken oli yksi hyvä etappi yhteisen taipaleen jatkolle.

Tämän vuoden Vappuna 1.5.2018 tulee kuluneeksi 100 vuotta Saksmanien sukuun kuuluneen Honkolan koulun opettaja Kaarlo Saxmanin teloituskuolemasta Urjalassa.

Honkola oli kirjailijaVäinö Linnan kotikylä ja hän käytti ”Täällä pohjan tähden alla”- romaanissaan räätäli Halmeen esikuvana opettaja Saxmanin toimintaa ja kohtaloa.

Teksti: Rovasti Jarmo Saksman

Klikkaa tästä nähdäksesi kuvia Åke Vallan elämän taipaleelta.


"En oo ollu mikkää sormijuotto"- Åke Vallan elämäntaival”
 

Mikkelissä julkistettiin 24.1.2018 FT Jouko Kokkosen kirjoittama Åke Vallan pienoiselämäkerta. Kirja on osa valtakunnallista Suomi 100-tiedostoa.

Jouko Kokkonen on prof. Martti Häikiön ohjauksessa toiminut aineiston keskeisenä kokoajana.Kirja on syntynyt Åken lasten aloitteesta. Hanketta on tukenut mm. Saksmanien sukuseura ja saanut kirjan julkaisuoikeuden.

Kirjoittajan tervehdys julkistamistilaisuuteen:

Tänään julkistettava Åke Vallan pienoiselämäkerta oli kirjoittajan näkökulmasta kiinnostava matka kahden maan historiaan. Åken jalanjäljissä näkyy se, miten suuret historiankulkuun vaikuttavat voimat suuntaavat tavallisen ihmisen elämää.

Åken tai silloin vielä Aaken osalla historian voimat näkyivät siinä, että hän ensinnäkin syntyi itsenäiseen Suomeen toisin kun vanhempansa. Maa oli köyhä, mutta sen kansa pyrki kohti parempia elinoloja. Yhtenä

osoituksena tästä oli mahdollisuus käydä koulua. Aakella koulunkäynti jäi kansakouluun, mutta Jylhän koulusta hän sai perusopin. Sitä soveltamalla ja käytäntöön yhdistämällä hän pärjäsi muuttuvassa maailmassa.

Historian suuri koura heitteli suomalaisia erityisesti sotavuosina. Aake teki osansa isänmaan eteen Rukajärven suunnalla. Pysyväksi ikäväksi muistoksi jäi kuulovamma, joka iän myötä paheni.Sodan jälkeen oli edessä pientilan Molkassa arki. Leipä jäi kapeaksi, vaikka pystyvä mies levensi sitä parhaansa mukaan.

Kun Ruotsi tarvitsi tekevää miestä, niin Aake ei pelännyt tarttua tilaisuuteen. Hän meni edeltä Jämtlantiin ja perhe seurasi pian perästä. Nimi vaihtui Åkeksi ja kielikin alkoi pian liikkua ruotsiksi. Myös Ruotsiin muuttoon vaikuttivat historian suuret voimat. Suomalainen pientilavaltainen maatalous oli tulossa tiensä koneistumisen ja koventuneiden tehokkuusvaatimuksien vuoksi. Ruotsin vauhdilla kasvanut talous tarvitsi tekijöitä myös maan rajojen ulkopuolelta. Maaltapako eteni Ruotsissa vauhdilla ja vei metsätöihin kykenevät tehtaisiin töihin. Siihen tilaisuuteen Åke tarttui.Åke sopeutui hyvin elämään Ruotsissa. Myös hänen rinnallaan yli 72 vuotta yhteistä taivalta kulkenut Maija löysi paikkansa ruotsalaisesta yhteiskunnasta, vaikka hänelle muutto ja asettuminen Jämtlantiin taisi olla vähän hankalampaa kuin miehelleen.

Elämäkerran kokoamisessa keskeisin näkijä ja tekijä on ollut Åken vanhin poika Matti. Olen käynyt hänen kanssaan lukuisia keskusteluja teoksen teemoista. Erityisen tärkeä kokonaisuuden kannalta oli Jämtlantiin kesäkuun alussa 2016 suuntautunut haastattelumatka. Vietimme useamman päivän Bräckessä ja jututimme Åkea neljään otteeseen. Saimme talteen arvokasta muistitietoa, vaikka muutama vuosi aikaisemmin tulos olisi ollut vielä parempi. Oli myös hienoa nähdä Jämtlannin jylhät maisemat. Niitä katsellessa ei tarvinnut ihmetellä, että metsien ja kalavesien mies viihtyi uudella kotiseudullaan.

Pitkällä ajomatkalla Kapellskäristä Bräckeen ehdimme jutella paljon Åkesta, ruotsinsuomalaisuudesta ja ruotsalaisuudesta. Ja yhteinen harrastuksemme kestävyysurheilu antoi lisää jutunjuurta. Oma liikuntani on tosin jäänyt viime vuosina luvattoman vähälle, mutta tutusta asiasta oli silti helppo puhua ja vaihtaa mielipiteitä.

Lyhyesti vielä kirjan nimestä. ”En oo ollu mikkää sormijuotto” viittaa Åken käyttämään ilmaisuun, jolla hän luonnehti itseään yhdessä noista kesällä 2016 tehdyissä haastatteluissa. Sormijuotto tarkoittaa kirjaimellisesti vasikkaa, joka on opetettava juomaan maitoa työntämällä sormi suuhun. Kuvainnollisesti Åke halusi korostaa olevansa ihminen, joka on tottunut ottamaan vaikutteensa ja tekemään päätöksensä itse. Uskon, että sellaisena tekin muistatte Åken.

Toivotan Teille antoisia hetkiä Åken elämäkerran parissa!

Kirjan voit tilata: Liisa Särkkä puh.050-3848786 tai liisairene@hotmail.com. Julkaisun hinta on 10 €